Minna Canth: Lehtori Hellmanin vaimo 

Seminaarilla oli lupapiv. Kello kymmenen lhdettiin miehiss yhteiselle huviretkelle Ronnin melle, noin kolme tai nelj virstaa kaupungista eteln pin. 

Anni Kemppainen oli jo kello kuudesta saakka ollut Selma Varenin luona neulomassa Selman sinist leninki, joka edellisen sunnuntaina oli repeytynyt. Hnen mielestn Selma siin leningissn oli kaikkein somin, sen vuoksi hn vlttmtt tahtoi saada sen hnelle kuntoon tksi pivksi. Itse ei Selma siit ollut millnkn. Yhden tekev hnest, jos olisi pannut vaikka ruskean leninkins. 

Mutta Anni ei sit hyvksynyt. Sinisen hnen tytyi panna, vlttmtt sinisen. Hn sen kyll korjaisi ja laittaisi. Selma saisi olla aivan huoletta. 

Ja niin Selma olikin. Hnt melkein hiukan harmitti, kun Anni niin aikaisin tuli ja hertti hnet. Mutta ei hn sit raskinut nytt sentn, kun tiesi ett toinen teki sen pelkst hartaasta ystvyydest ja halusta saada hnt loistavimmaksi thdeksi pivn huvimatkalla. 

Niinp hn vain hienosti hymyili, kun avasi ovea Annille ja kiiruhti sitten heti takaisin lmpimn snkyyns peitteen alle. Anni sai itse raapaista tulta, tikut olivat pydll lhell kynttil, neuvoi Selma. Sitten hn katseli ymprilleen, ei nhnyt leninki, mutta arvasi sen olevan kaapissa ja haki sen sielt esille. Neulaa ja lankaa ja sormustin oli hnell laukussa mukanaan. 

Hiljaa hn koetti olla, ett Selma saisi nukkua. Vilkaisi kuitenkin aina snkyyn pin, nhdkseen vielk hnell oli silmt kiinni. 
