Joel Lehtonen: Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, kyh polseviikki 

Tiet pitkin kulkee omituinen olento. Kulkee... tai paremminkin liikkuu. Loikkii nelinkontin... Hn on niin kuin koira tai jnis. 

Synkkin kuusien reunustama tie hukkuu syksyiseen sumuun, niin ettei hnt kauempaa tarkasti erota. Huomaa ainoastaan, ett jokin olento se on... olento, joka hyppii kmpelsti. Sen pss heilahtelee jotain pitk... ja seljss keikkuu jokin esine. 

Nyt hn on tullut lhemmksi ja nousee pystyyn maasta... Ikn kuin pyrkien inhimilliseen asentoon. Hn ei en loiki, vaan kvelee... Tuossa hn tulee, selvenee yh raskaassa sumussa. Tulee kuin neliskulmainen puulaatikko. Laatikon alla horjuu kaksi hyvin lyhytt jalkaa, joiden polviin hn kvellessn nojautuu ksilln. Jaloissa on hnell suuret nauhakengt; pohkeiden ymprille kritty kapeat, repaleiset srystimet. Hn hkii ja huohottaa. 

Miehen tukka on tavattoman pitk, pellavankellertv. Ellei se nyt olisi pistetty piiloon hnen lippahattunsa alle, lainehtisi se vytrille asti. Pari harvasuortuvaista hiustukkua riippuu kuitenkin esill, sumusta mrkin ja maahan koskemisesta likaisina. Mrkyytt ja vesihelmi on parroittuneissa poskissakin, joihin partaveitsi ei ole aivan skettin koskenut. 

Rinta on surkeasti sisn painunut. Pllystakki, tavallisen alustakin kokoinen, roikkuu vljsti. Sek pllystakin ett alustakin kaulukset on napitettu umpeen ja nostettu pystyyn, suojaamaan vilulta olennon kaulaa ja jykk niskaa. 
