Aleksis Kivi: Seitsemn veljest 

Jukolan talo, etelisess Hmeess, seisoo ern men pohjaisella rinteell, liki Toukolan kyl. Sen lheisin ymprist on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli hvin mennyt, aaltoili terinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilayrinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heini, ennenkuin joutui laitumeksi kyln karjalle. Muutoin on talolla avaria metsi, soita ja ermaita, jotka, tmn tilustan ensimmisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon kydess entisin aikoina. Silloinpa Jukolan isnt, piten enemmn huolta jlkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsn ja sai sill keinolla seitsemn vertaa enemmn kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jljet olivat jo kadonneet hnen piiristns ja tuuhea mets kasvanut sijaan. --Ja tm on niiden seitsemn veljen koto, joiden elmnvaiheita tss nyt kyn kertoilemaan. 

Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heist Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ik on kaksikymment ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heist, on tuskin nhnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heill on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka viel on kovin lyhyt. Pisin heist kaikista on Aapo, ehk ei suinkaan hartevin. Tm jlkimminen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden thden. Omituisuus, joka heit kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidn ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmn pistv. 
